Mustikanpoimimisen zeniläinen taito

Mustikkahelle. Mustikanpoimimisen zeniläinen taito. En ole mikään järin innokas mustikan poimija ollut koskaan. Tänään yllätin itseni ja tein oman henkilökohtaisen ennätykseni. Alku oli jaakea. Kehittelin mielessäni zeniläisen mustikanpoimimisen ajatuksia: unohda velvoitteet ja määrät, pakko saada talven marjat, ämpäri täyteen jne.. Havannoi luonto ympärilläsi, sulaudu siihen ja ole yhtä sen kanssa, ole yhtä tyytyväinen yhdestä mustikasta kuin kymmenestä litrasta mustikoita. Karkota kaikki kaupungin tympeät asiat mielestäni ja anna luonnon hoitaa sinua.

Onneksi sattui mukaan pieniä rasioita, joita täyttämällä aloitin uurastukseni. Marjastamisen mielekkyyteen kuuluu myös hyvä marjapaikka. Sellainen sattui eteen Salmivaaran pohjoisrinteessä. Ilokseni marjaa alkoi kertyä. Pääsin mustikan keruun henkisen kynnyksen yli, että astia ei ikinä täyty. Kyllä se täyttyy, kun kiireettömästi poimii ajan kanssa rauhallisesti hengittäen eikä hosu ja touhota. Psykologisesti auttaa myös pieni keruuastia, josta kaadetaan Aino-rasiaan ja siitä ämpäriin.
Näin pystyy hahmottamaan myös aikaa, paljonko yhteen Aino-rasialliseen menee aikaa.
Joo, monella ei mene kuin viisi minuuttia...mutta nyt puhunkin itsestäni ja siitä, mikä on hyvä minuksi ja saa itseni tyytyväiseksi.

Lämmin oli, kuuma suorastaan välissä ja pikkuystäviä riittämiin. Ajattelin, että tämä riittää nyt yhdelle kerralla ja pyrin käymään useampaan kertaa tällä viikolla. Mustikkapaikat ovat aina hakusessa. Täytyy kaivella muistia, niitä on tullut hilla- ja kuvausreissuilla useasti vastaan.