maanantai 25. maaliskuuta 2024

Ratsasta viimeinen taival ( David Miller, 1963 )

Peräti 103-vuotiaaksi elänyt Kirk Douglas piti David Millerin ohjaustyötä suosikkinaan kaikista elokuvistaan. Kirk Douglas esittää elokuvassa Korean sodan veteraania Jack Burnsia, oikeaa cowboyta, joka ei suostu taipumaan nykyajan elämäntyyliin. Burns hakeutuu pidätetyksi auttaakseen vankilaan joutuneen ystävänsä pakoon, mutta päätyy itse karkumatkalle perässään sheriffin joukot. Burnsin valitsema elämäntyyli ei ole enää mahdollinen, ja siksi hänen on väistyttävä. Vapautta kaipaava Burns ei ole ensimmäinen eikä viimeinen ihminen, jonka yhteiskunta jyrää.
Ratsasta viimeinen taival ( Lonely are the Brave ) on haikea ja surullinen tarina taipumattomuudesta yhteiskunnan jähmeisiin sääntöihin. Kubrickin Spartacuksessa Kirk Douglas oli jähmeä patsastelija, mutta tässä parhaimmillaan jättäen muun epätasaisen näyttelijäkaartin elokuvassa täysin varjoonsa. Oiva luonnenäyttelijä Walther Matthaukaan ei saa juuri mitään irti itsestään purukumin jauhamisen ohella.
Ratsasta viimeinen taival on pienimuotoinen helmi, jonka suomen kielistä nimeäkin voi pitää onnistuneena. Eipä ihme, että Kirk Douglas piti Millerin elokuvaa suosikkinaan.
Ratsasta viimeinen taival ( David Miller, 1963 ) 4/5
Ps. Joskus käy mielessä kulkiessa ja vaeltaessa, että toivottavasti ei aikanaan tarvitse kuolla kuin koira ihmisten jalkoihin.
Areenassa.

 

Lonely are the Brave (Suite)

sunnuntai 24. maaliskuuta 2024

Kuukkelit ja kuvaaja

Partiokettusen yöllinen jälki

Kuukkeleita ja metsoja tapaamassa. Kylmähkö keli; mieluummin pikkupakkanen kuin kostea lösö. Huomenna alkaa taas hammashoito. Sopivasti vuoden perinteisen kärsimysnäytelmän alla, Jessen ja henkilökohtaisen.
Uninen aamujänis päästi ihan viereen

Makkaraa kuukkeleille, ei tylsää maksalaatikkoa. On se vain nätti lintu, kuukkeli ja kiltti myös. Tosin aika ilkikurinen, nappaa heti palasen, jos tilaisuus ja silmä välttää.






Päivystäjä tuli heti savun hajuun. Siksi nuo tuletkin monesti, kun kuukkeleita on kuvaamassa.


 

Sunnuntaiaamun metso


Metsoherra tuli näyttäytymään, pyrstö näköjään saanut kyytiä kahakoissa. Ei ole vielä täysi soidin menossa; huhtikuussa varmasti kun kelit lämpenevät. Nyt voisi jättää alueen jo rauhaan.



 

 Hakkarainen...ps... ( häpeä Suomelle ) pystyi lusmuamaan Brysselissä kuusi vuotta tekemättä mitään...ennätys sekin..

Ounasjoen suistoalueen tuhoamisesta Rovaniemellä

 

Täytyy kyllä nostaa hattua paikallisille kelkkailijoille; Ounasjokivarsi on tunnollisesti lanattu kelkoilla jokaista tuumaa myöten. Kuin perunapellossa hiihtäisi...hieman Ounasjoen suistoalueen saarissa helpottaa, mutta tänään panin merkille, että suistoa oli hakattu tasaiseksi satojen metrien alueelta. Jos yksityisen maita ok, mutta kummastuttaa, jos kaupungin maita. Onko aluetta raivattu kelkkarälläykseen vai jalkapallokentäksi? Nihkeä keli oli ja lämmin. Turistit ajelevat kyllä kiltisti kuin köyhän talon porsaat oppaan johdolla merkittyjä reittejä, ei siinä mitään. Itse olen erehtynyt pitämään Ounasjoen suistoa jonkinlaisena rauhoitusalueena keväisin...kesäisin vesijetit ja veneilijöiden irtokoirat pitävät suistossa kyllä huolen lintukannasta. Viime viikolta...


Siltojen lenkiltä runsaan viikon takaa...





 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2024

Hankikeikka

Taisi olla 06.40. Aamusella oli -17, pois tullessa -3.

Aika ihannekeli oli Stumpyille. Pehmeää lumihöttöä pinnassa viitisen senttiä ja alla pitävä hanki. Pakko oli päästä taas metsään. Kävin metsoja katsomassa, mutta ei näkynyt siiven jälkiä lumessa. Yksi istui hetken puussa. Kuukkelit nirsoili maksalaatikon kanssa leirissä. Olihan hieno kieli. Ähräämistä oli kyllä vähän liikaa. Takeissa ja housuissa ei saisi hiihtokeikalla olla taskuja. Ostin joku aika sitten ihan ok Terrexin hiihtohousut henkseleillä, peittää selän, mutta taskut hieman ongelmalliset. Sivutaskuissa liian pieni suuaukko ja taskut ulottuvat melkein polviin asti. Ei hyvä. Pakko ommella umpeen oikean puolimmainen tuuletusvetoketju; tulee syydettyä sinne kaikki tavara joissain tilanteissa, saappaan juureen. Kaiva niitä sieltä sitten housut polvissa. Vetoketju on ihan taskuvetoketjun viereissä, eikä puhettakaan, että metsässä olisi hoksottomia tälle nippeliasialle. Hiihtokilometrejä tuli 10 - 11 ja kävelyä viitisen kilometriä. Pari metsoa ja yksi koppelo. Kettunen tutkii ahkerasti myös maastoa. Hankikelistä huolimatta aika rankkaa taaperrusta. Hyvä silti, että jaksaa. Mä hiihdän.
Leiri. Kyllä sitä on kankea. Selkä ei taivu mihinkään. Kyyki tuossa sitten perkele...


Metsoherra malttoi hetken istahtaa...


- Tylsää maksalaatikkoa!

Kaunista on. Tämä korvaa paljon...



Yliromantisoitu vapaa on vain umpihanki...

 
Kintas näyttää tien

tiistai 12. maaliskuuta 2024

Hankikelit ja metso!



Hankikelit! Metsoherran tapaamisesta keväisin on tullut jo yhdenlainen perinne. Toinenkin metso veti kauempana siipeä. Tämä kävi taas ihan suksien kannoilla ärhentelemässä, mutta vielä ei kovin meno ollut päällä. Huono valo oli, eikä ollut sitä aamuauringon kiilaa antamassa väriä höyhenpukuun, mutta hyvä näinkin. Olin tuossa heti valostumisen jälkeen. Hieno homma, että useampi metso on taas selvinnyt talvesta, riutoista ja metsästäjistä. On siinä jotain ylevää. Hän on metsä herra. Onneksi korpea vielä riittää metsoille Suomessa.




 Yleensä olen aina sanonut henkilölle,  joka puhuu " hulluista " metsoista, että eipä ne ole juuri sinua hullumpia.

maanantai 11. maaliskuuta 2024

Spartacus ( Stanley Kubrick, 1960 )


 Onhan tämä mestariohjaaja Stanley Kubrickin vuonna 1960 ohjaama kolmituntinen eepos Spartacus tullut aiemminkin nähtyä vuosien saatossa. Jotkut sanovat parhaaksi entisaikojen Hollywood-spektaakkeliksi. On parempiakin, esim. William Wylerin Ben Hur vuodelta 1961 ja Anthony Mannin Rooman valtakunnan tuho vuodelta 1964 ja muitakin...Spartacus syntyi Kirk Douglasin mieliharmista, kun hän ei saanut pääosaa Ben Hurista vaan sen vei Charlton Heston. Onneksi vei.

Spartacuksen helmiä ovat oman aikansa huippunäyttelijät, Laurence Olivier, Peter Ustinov ja Charles Laughton, varsinkin Laughton on vireessä elokuvassa. Kolmipiikkikeihään niellyt Kirk Douglas patsastelee ja hempeilee kapinallisten gladiaattoreiden johtajana ja marssittaa orja-armeijan veriseen tuhoon vapauden nimissä. Näinhän niitä vallankumouksia tehdään...
Vesa Nykänen: Elokuvan suurimpia vihollisia olivat Amerikan äärikonservatiivit, varsinkin kun John Waynen patrioottinen länneneepos Alamo jäi pahasti Spartacuksen jalkoihin. He pitivät Spartacusta jopa kommunistien salajuonena, eivätkä olleet ehkä täysin väärässä. Alkuperäisen menestysromaanin kirjoittaja Howard Fast oli saanut Stalin-palkinnon ja käsikirjoittaja oli vasemmistolaisena mustalle listalle joutunut Dalton Trumbo. Itse Spartacus oli Karl Marxin ja sosialistimaiden suuria sankareita, joka oli antanut nimensä Berliinin vuoden 1919 vallankumouksellisille.
JV: Kubrick ei itse pitänyt siitä, että Kirk Douglas tuottajana piti ohjaksia tiukasti käsissään ja parivaljakko riitautuikin loppuiäkseen ja Kubrickista tuli elokuvansa varsinainen mollaaja. Kuinkahan hyvä elokuvasta olisi tullut, jos Kubrick olisi saanut Douglasilta vapaat kädet. Spartacus sisältää kuitenkin hyviä keskusteluja ihmisyydestä, vallasta, rappiosta, orjuudesta ja vapaudesta. Hempeilykohtauksien viulunvingutus tahtoo saa kyynikolla veren vuotamaan korvista, mutta Jean Simmonsin vuoksi vingutusta kestää, juuri ja juuri.
Hieno historiallinen eepos silti. Demokratia vai diktatuuri, sitähän se ihmisen elo ja valinta tahtoo olla kaikkina aikoina.
Spartacus ( Stanley Kubrick, 1960 ) 4/5

Lenkkeilyä

 Iän tuomalla arvokkuudella ( vaivaisenluulla, verenpainetaudilla, astmalla, kuulokojeella, silmälaseilla, polysytemia veralla, tiheävirtsaisuudella, vaikea-asteisella uniapnealla, katkenneella etuhampaalla ) siltojen lenkki, 8,5 km kävellen eilen ja tänään.



maanantai 4. maaliskuuta 2024

Mä hiihdän



Aamusella hyvä keli, päivällä meni pilveen ja nollaan. Metsäladut on jääkouruja ja reunat raplaa Stumpyn siteet auki. Niitä pitäisi kai jotenkin säätää keskemmälle saappaan päälle. Pari metsoa aukealla. Kuvan mokasin; näin nousevan puuhun, hiihtelin lähemmäksi ja lähti silmien edestä. Ei vain sattunut silmään. Olivat jo vetäneet kantavalla lumella siipeä.
Ei ole tänä talvena omaa yhdyslatua metsässä ja olen hiihdellyt kuntolatua pitemmälle. Aamusta menee, mutta päivällä ei ole kuin kilpahiihtäjien tiellä. Laduilla on käynnissä jatkuva kilpahiihto. Kaikki hiihtävät kovaa vauhtia, tosissaan, sivuilleen vilkuilematta. Tosin osa toljottaa suksiani. Stumpyillä kuntoladulla hiihtäminen on kuin kattilankannet olisivat jaloissa. Olisivat edes tasaisia nuo latupohjat, mutta luisteluhiihdon ehdoilla kaltevia jääliippakouruja.
Jäi puskematta se oma latu alkutalvesta, nyt metriseen mössöön ei ole mitään asiaa.
Mä hiihdän.

 


Metsän lintuja

- Hiphei, molen pääsiäistipu!

Pähkinähakin kuukkelit ajoivat tiehensä...

- Mitä toit?
- Leipää ja makkaraa...


Pyy kuurtoilee aamusella kuusen oksilla


 

Antti Tuisku - Mä hiihdän (Virallinen musiikkivideo)

perjantai 1. maaliskuuta 2024

Puhekeskeinen lyhyt- ja pitkäkuunteluterapeutti

 


Olen Fjodor Dostojevskin kirjoja lukemalla kouluttautunut lyhyt- ja pitkäkuunteluterapeutiksi. Vastaanotollani kuuntelen lyhyeen ja pitkään terapiaan perustuen, kuuntelen asiakkaani puhetta ja avautumista. Hän saa puhua, minä kuuntelen. En esitä kysymyksiä, enkä vastaa kysymyksiin. Pelkästään kuuntelen. Hinnasto on sama pitkä- ja lyhytkuunteluterapiassa, 500 e/t.

Ihminen kaipaa kuuntelijaa. Nyt tulet kuulluksi! Varaa aika sihteeriltäni. 

Ps. Lasku maksetaan etukäteen ja vastaanottoaika vahvistetaan maksun saapuessa tilille.

Tuoteseloste: Nykyisin huumorintajuttomille  tosikoille, mielipiteen valvojille ja mielensäpahoittajille pitää joihinkin kirjoituksiin lisätä se, että ne saattavat sisältää sarkasmia, ironiaa ja usein sisältävätkin. Kelan on myös hyvä tietää, että kirjoitus on sarkastinen eikä todellinen, jotta Kela ei katkaise etuuskorvauksia mahdollisista lisätuloista.

keskiviikko 28. helmikuuta 2024

Latvametso

Pitkälle meni, että sai ensimmäisen latvametson kuvattua tälle talvelle.


 

Holtittomat kuukkelit.

Holtittomat kuukkelit. Tiistai. Pellenpehmeää; omat ladutkin upottavat, viereen ei mitään asiaa, mätövesi lillii metrisen lumen alla. Nollan ja miinusyhden välillä, ei raskinut paistaa.





 

maanantai 26. helmikuuta 2024

Lumitöissä

Hikiurakka; väärtin mökin katto puhtaaksi märästä, metrisestä lumesta. Yksin. Sydän taisi pari kertaa olla pysähdyksissä; lunta suuhun ja Symbicortia. Nukahtelin lapion varteen; vaikea-asteinen uniapnea. Hiki nössökelissä, ei juotavaa. Hammas ei sentään katkennut. Meksikolainen olisi heti urakan alussa katkaissut lapion varren.